Lapuan Leipä

Tarina - Jälkiuunilimppu

Jälkiuunilimppumme tehdään vanhaan oman suvun taikinajuureen. Se on matkannut kaksi evakkomatkaa Jaakkimasta Hilja-mummon mukana tänne Etelä-Pohjanmaalle.

Jälkiuunilimppumme tehdään vanhaan oman suvun taikinajuureen. Se on matkannut kaksi evakkomatkaa Jaakkimasta Hilja-mummon mukana tänne Etelä-Pohjanmaalle. Matka vei Suolahden, Tornion, Sievin ja Ylistaron kautta Helsinkiin.

 

Tänä päivänä taikinajuuri säilytetään umpinaisessa sammiossa, jota ohjaa tietokone. Sammiossa on koko ajan tasainen lämpötila ja happamuustaso. Onko se nyt sitten enää ihan mummon juuri ? Eipä kai, mutta maistuu se paremmalta kun tietää, että mummo on antanut juuren isälle ja nyt on jo kolmas sukupolvi leipomoyrittäjänä tekemisissä sen samaisen juuren kanssa.

 

Konevitsan luostarinsaari Laatokalla, on melko lähellä isän synnyinpitäjää Jaakkimaa. Yhtenä kesänä löysin saaren rannalta kaksi kiveä. Toinen on aivan jälkiuunilimppumme näköinen. Se on pitkulainen ja pinnastaan rosoinen, aivan kuin limppukin. Siinä ovat väritkin niin kuin limpussa, harmaan ja musta sävyjä. Toinen kivi on punertava ja aivan sileä, kaunis ovaalin mallinen. Nyt molemmat kivet ovat Simpsiön hautausmaalla isä-Olavin hautakiven juurella. Pitkä oli matka, eikä juuri mitään tavaraa ole jäljellä Karjalasta. Limppu kuitenkin on. Ja siinä maistuu muistojen maku.